Etusivulle

Julkaistu Soundissa 18.6.2008

"Me ei olla mikään perkeleen kolmen tähden bändi. Kaikki tai ei mitään", laukoo jyväskyläläisen Paha Kaksonen ­-yhtyeen laulajakitaristi Hässi. Kuulostaako äijäilyltä?

Helsingin Töölö. Nordenskiöldin vanhan jäähallin suuntaan valuu pitkätukkia ja harmaahapsia seuraamaan Judas Priestin maailmankiertueen avausiltaa. Pöydän toiselle puolelle itsensä parkkeerannut Paha Kaksonen -kaksikko Hässi ja Otto J (laulu, kitara) aikoo suunnata Priestin pakeille heti haastatteluvelvollisuuksien väistyttyä. Kaksikkoa tosin hirvittää se vaihtoehto, että brittilegenda intoutuu soittamaan runsain mitoin materiaalia haasteelliselta Nostradamus-tuplalevyltä, jonka raidoilla kerrotaan ranskalaisennustaja Nostradamuksen elämästä.

Hässi: - Eipä nyt kuitenkaan lähdetä ennustamaan settiä, eikä edes tämän illan kulkua. Ehkä se on otettava taksi alle ja mentävä Tavastialle. Olisikohan siellä vaikka Kotiteollisuus?

Kotiteollisuuskin lymyilee jossakin lähimaastossa, mutta useammin Pahan Kaksosen yhteydessä mainitaan Turbonegro, Danko Jones, Motörhead ja AC/DC. Pelkästä suorasta paahtamisesta ei kuitenkaan ole kysymys, sillä esimerkiksi tuoreen Kovaa hyvä tulee -albumin Paha saa parhaat päältä -raidassa kuulee häivähdyksiä jopa Radiopuhelimista.

Otto: - Kertosäkeestä löytyy periaatteessa e-molli/g-molli -vaihtelua eli silkkaa... jazzia. Hyvin omituista!

Hässi: - Yritä siinä vääntää rankkoja rockbiisejä, kun tämä orkesterin teoreetikko puhuu niistä heti kielillä.

Kovaa hyvä tulee jatkaa bändin nimeä kantaneen debyytin ("tuo suomalaisen rockin unohdettu klassikko", Hässi nauraa) viitoittamilla poluilla, vaikka soundimaailmaa onkin nyt viilattu piirun verran elävämmäksi ja räväkämmäksi.

Hässi: - Olemme ennättäneet jo juhlia äänitysten, miksauksen ja masteroinnin päättymistä. Ja tietysti myös albumin varsinaista ilmestymistä. Pitkäsoitto on siis tarjonnut yllättävän monta syytä käyttäytyä huonosti.

Maailma pursuaa turboahdettua ärjyrockia eikä petipuuhista kertovissa sanoituksissakaan ole varsinaisesti mitään uutta. Kovin moni ei kuitenkaan laula suomeksi Hyppää satulaan -biisin kaltaisia tekstejä: "Hyppää satulaan / anna piiskan laulaa / hyppää satulaan / aamunkoittoon ratsastetaan".

Hässi: - Kun bändi perustettiin vuonna 2004 niin ideana oli laulaa viinasta ja kiimasta. Turbonegron ja AC/DC:n hengessä suomeksi, ei tässä olla mitään korkeakulttuuria tekemässä. Uuden levyn myötä naimisesta tuli sitten kirjoitettua vähän aikaisempaa enemmän... Minkä siinä teet, kun kiimainen taide kumpuaa sielun syvyyksistä!

Millaista palautetta olet saanut vaimoltasi?

Hässi: - Tässä asiassa ei voi kääntyä hallituksen puoleen. Jos pitää kysellä lupia niin sitten voi lähteä suosiolla Antti Tuiskun taustayhtyeeseen. Kotona on kyllä joskus tullut vaihdettua levyä jälkikasvun kyseltyä, että "mitä se hyppää satulaan tarkoittaa". Mutta niin se vain on, ettei tällaisen kaman puitteissa voi laulaa jostakin yhteiskunnallisista epäkohdista.

Otto: - Mitä nyt varttuneen ison miehen suusta luontevasti pääsee, kun kitarat ovat täysillä ja huudetaan naama punaisena. Eikä tätä niin kovin haudanvakavasti kannata muutenkaan ottaa.

Hässi: - Tähän on muodostunut tietty koodisto. Alapäästä lauletaan, mutta ei kuitenkaan alatyylisesti. Klamydian Perseeseen-biisin tyyppinen meininki on täysin poissuljettua. On myös huomattava, ettei Paha Kaksonen suhtaudu naisiin millään tavalla sovinistisesti, vaikkakin varsin suorasukaisesti. Siinä on vissi ero.

Polttaa-kappaleeseen on puolestaan lainattu AC/DC:n rivejä hyvinkin rohkeasti. Tämä ei varsinaisesti yllätä, sillä vaikuttaahan Pahan Kaksosen miehistöä myös AC/DC-tribuuttibändissä Dirty Deeds Indeed.

Hässi: - Kyllähän joku "siivet liekeissä syöksyn taas" kuulostaa monille tutulta. Tai "jäykkä ylähuuli" ja "kalpean pojan boogie".

Pahan Kaksosen rempseästä meiningistä tulee pakottamatta mieleen jo aikaa sitten inflaation kärsinyt termi äijäily.

Hässi: - Äijät saa olla äijiä, me ollaan miehiä. Orkesterin alkutaipaleella äijärock-termiä saattoi vielä käyttää, mutta aika pian termiä piti ruuvata "miehekkään rockmusiikin" ja "stadionpunkin" suuntaan. Me ei nimittäin haluta olla tekemisissä matalaotsaisen "hakkaan teidät kaikki" -punaniskailun kanssa. Uskokaa tai älkää, mutta meidän toiminta kumpuaa herrasmiespohjalta. Tässä ollaan jonkinlaisia alkukantaisia herrasmiehiä, toki pilke silmäkulmassa (naurua).

Mutta palataanpa vielä mainittuun Antti Tuiskuun. Pahan Kaksosen nettisivuilla täytyy aluksi tehdä valinta ja "kovaa hyvä tulee" -väitteen hyväksyvät pääsevät tutustumaan orkesteriin tarkemminkin. Kieltäytyjät taas joutuvat Tuiskun saitille.

Otto: - Tästä kaksinaisuudesta bändin nimikin tulee. Paha Kaksonen on se kaveri, joka tavoittelee itsekkäästi äärimmäistä mielihyvää ja elää vain tässä hetkessä, miettimättä seurauksia.

Mistä Hyvä Kaksonen sitten laulaa?

Hässi: - Jaa-a. Mistä se Tuisku laulaa? Antti edustaa meille sellaista hyvyyttä, johon ei parane koskea pitkällä tikullakaan. Oli muuten melkoinen järkytys huomata, että Tuiskun horoskooppi on kaksonen!

Lopuksi; kovaa sen pitää tulla. Mutta kuinka kovaa?

Hässi: - Pitää tuntua fyysisesti niin että suolet menevät solmuun ja sydän jättää lyöntejä väliin. Ei siis ole mikään ihme, että molemmissa korvissa kilisee eri sävel. Tämä soiminen alkoi AC/DC:n keikalla 1988, mutta olen antanut bändille anteeksi. Onneksi se oli AC/DC eikä vaikka Bogart Company.

Timo Isoaho


Takaisin Media-sivulle