Julkaistu
Keskisuomalaisessa
16.5.2008
(ja hieman lyhennettynä samaan konserniin
kuuluvassa Savon
Sanomissa 17.5.2008)
Roisimmalla
otteella
Red Neckissä
tänään esiintyvä Paha Kaksonen uskoo,
että Kovaa hyvä tulee.
JYVÄSKYLÄ
Anssi Koskinen
Kun rujot miehet laulavat
viinasta ja kiimasta, niin sitä parempi mitä
karummalta se kuulostaa. Niinpä jyväskyläläinen
Paha Kaksonen soittaakin keskiviikkona ilmestyneellä
albumillaan Kovaa hyvä tulee rennommin ja rupisemmin
kuin varsin metallisella ja siistisoundisella debyytillään
pari vuotta sitten.
– Soundiin haettiin
nyt ilmavuutta ja garagea. Kuuntelimme miltä me oikeasti
kuulostamme treeneissä ja keikoilla ja tässä
kuuluu nyt vielä enemmän sitä samaa hauskanpitoa,
kitaristi ja laulaja Otto J sanoo.
– Esikoista tehdessä annettiin äänittäjälle
vapaat kädet ja tuloksena oli aika metallista soundia.
Se oli hyvä levy ja olemme siihen oikein tyytyväisiä,
mutta nyt halusimme vähän erilaista jälkeä.
Sanottiin että stop the press, tehdään
garagea!
”Ihan kiva”
on pannassa
Levy ei kuitenkaan ole pelkkää
rähinää. Huomiota on kiinnitetty entistä
enemmän myös harmonioihin.
– Stemmalaulut kuuluvat
nyt paremmin ja kaikki ukot osallistuivat laulamiseen.
Keikoilla huutaminen on tuonut sen verran rohkeutta että
nyt uskalsi studiossakin avata suunsa, rumpali T Müller
virnistää.
Kriitikoilta Paha Kaksonen
ei ole koskaan saanut ”ihan kiva” -arvioita.
Motörheadin, Turbonegron, AC/DC:n ja Danko Jonesin
hengessä louhittu suomenkielinen sta dionpunk on
miellyttänyt kriitikoita ja muita kuulijoita joko
kovasti tai ei lain kaan. Juuri se on ollut soittajien
tavoittee nakin.
– Me ollaan kaikki
soitettu sellaisissa ihan hyvissä bändeissä,
jotka eivät ole aiheuttaneet kovin suuria reaktioita,
T. Müller muistelee.
– Kun Hässi soitti
vuonna 2004 ja kysyi haluaisinko soittaa bändissä,
joka tekee vain nopeita ja elämänmakuisia rokkibiisejä
ja jossa lauletaan itse, meni miten meni, niin olin heti
mukana.
Etenkin lyriikat jakavat
ihmisten mielipiteitä rankasti. Suurimman osan niistä
laativat laulu/kitara-kaksikko Hässi ja Otto J. Kappaleiden
nimet, kuten Hyppää satulaan, Lakanat
laulaa ja Naula päähän kertovat
tärkeimmän.
– Monet ovat olleet
aivan pöyristyneitä näistä sanoituksista.
Meidän vieraskirjaan on tullut herkullisia viestejä
tyyliin ”ei noin saa laulaa”, T. Müller
naurahtaa ja kehottaa laittamaan lisää palautetta.
– Joistain palautteista
on nähnyt rivien välistä, että kuulija
on tykännyt, mutta ei vain kehtaa myöntää
sitä. On hyvä muistaa että jos lyriikat
olisivat englanniksi, niin ei kukaan pitäisi niitä
kummallisina, tuore basisti Pectus tuumii.
Pectus ehti soittaa koesoitossa
vain kappaleen Temppu, kun hänet jo kelpuutettiin
mukaan. Edellinen bassotaiteilija Mezger poistui rivistä
pari kuukautta debyyttilevyn ilmestymisen jälkeen
käytännön syistä, koska muutto Ouluun
teki bänditoiminnan liian vaikeaksi.
– Parasta tässä
bändissä on se, että musiikkia tehdään
tosissaan, mutta ei vakavissaan, Pectus sanoo tyytyväisenä.
– Eipä tässä
jaksa enää miettiä mikä on katu-uskottavaa
ja mikä ei. Luulen että Tampereen mustakulmarokkarit
eivät innostu tästä musiikista, mutta minä
ainakin tykkään, Otto J lohkaisee.
Lavalla
kaikki peliin
Stadionpunk-yhtyeen keikkalistaan
ei ole tyrkyllä kovin suuria areenoita ainakaan lähitulevaisuudessa.
Se ei soittajia lannista, sillä keikkailu on aina
yhtä mukavaa, vaikka fyysinen kunto joskus venyykin
äärirajoille. Paha Kaksonen antaa kaikkensa,
vaikka kyseessä olisivat pelkät bänditreenit.
– Viimeksi kun soitettiin
treenikämpällä keikkasetti läpi, niin
Hässi katsoi minua ja tuumi, että pitäisikö
vaihtaa rumpali nuorempaan, T. Müller naurahtaa.
Kuvateksti:
Pahan Kaksosen Hässi (vas.), Pectus, Otto J ja T.
Müller hyppäävät tänään
satulaan Red Neckissä.
Takaisin
Media-sivulle
