14.5.2008 ilmestyneen Kovaa hyvä
tulee -albumin arvosteluja
Sue
Mesta.net
Imperiumi.net
Savon
Sanomat/Keskisuomalainen
Noise.fi
Aamulehti/Valo
Vertigo.cd
Rumba
Inferno
Korroosio.fi
Ilkka
Lammaszine.fi
Uutislehti
100
Desibeli.net
SUE
7.5.2008
http://www.suezine.fi/levyarviot?t=1&sid=862
Arvosana: 8/10
Jyväskyläläistä
Pahaa kaksosta ei voi ainakaan syyttää kovin
totiseksi orkesteriksi. Reipas rokki tuo väkisinkin
hymyn suunpielille. Ei kuitenkaan siksi, että kyseessä
olisi huumoribändi jonkun Sleepy Sleepersin tapaan.
Vaan siksi, että Kovaa hyvä tulee on yksinkertaisesti
hyväntuulista musiikkia.
Pari vuotta sitten ilmestyneen debyyttilevyn
tapaan Kovaa hyvä tulee on musiikillisesti jossain
Motörheadin, Peer Güntin ja Rose Tattoon välimaastossa.
Jos bändi laulaisi englanniksi, trenditietoiset turbojugendit
olisivat varmasti omineet yhtyeen suojiinsa. Nyt kuitenkin
piilee vaara, että bändi voi leimautua liian
junttimaiseksi railakkaiden sanoitustensa takia. Mutta
eivätpä Turbonegronkaan tekstit taida paljon
poiketa sellaisten iskusävelmien kuin Lakanat
laulaa, Puhalla tai Hyppää
satulaan ajatusmaailmasta. Mutta sepä tekeekin
ne englanniksi.
Kovaa hyvä tulee on kansiaan myöten
tuhti paketti reilua kovarokkia. Hyväsoundisen levyn
yhdestätoista kappaleesta yksikään ei kuulosta
turhalta, vaan kokonaisuutena levy on suorastaan ihailtavan
tukeva kokonaisuus.
Kimmo Jaramo
MESTA.NET
13.5.2008
http://www.mesta.net/musa/arvostelut/?aid=1761
Arvosana: 3/5
Jyväskylän äijärockin
ja stadionpunkin yhteenliittymä Paha Kaksonen lupaa
tarjota Suomea kyykyttävävälle hevibuumille
vastapainoa. Toisella albumillaan Paha Kaksonen on paikoin
myös armotomman hevi. Hyppää Satulaan
ja Kylmää Kyytiä ovat heavyä
rokkia, tosin bändin räyhäävä
asenne ja rosoinen skebarokotus on kaukana nykymaailman
tarkkaan rapatusta kivimuurista. Mutta kukas se virnistelee
taustapiruna Kylmää Kyytiä -viisussa -
varmasti Angus Young ja AC/DC:n kaverit. Peer Günt
meets AC/DC.
Puhalla on velkaa Popedalle,
oikeastaan Popeda saa olla varuillaan riekkuvan Kaksosen
kanssa. Kiekon nimibiisi riffittelee koukeroisesti mutta
kertsin kohdalla jumittaa Klamydia-vaihde. Sehän
Sopii on kuin bändin sielunelämän
soundtrack - bändin äijärokki on punkkihenkistä
ja virne suupielessä on pirullisen röyhkeä.
Paha Saa Parhaat Päältä on hyvä
esimerkki Popedan ja Peer Güntin yhdistävästä
kukkoilusta, toimii parhaiten parin promillen kanuunassa.
Paha Kaksonen on hieman laventanut äijärockin
kuvastoaan. Punkkia on vain asenteessa, albumi on reteämpi
ja röyhkeämpi kuin edeltäjänsä.
Pikku Kaksosesta on kasvanut Iso kolmonen. Rajusti rähisevä
rähinärock kuulostaa paikoin kovin Tampereen
tuotokselta, vaikka bändi on aivan eri maisemista.
Paha Kaksonen on Suomen Popeda-Gyntti-Klamydia...samassa
paketissa. Jos joku edellämainituista kolahtaa, kilisyttää
myös Paha Kaksonen pajatsoa. Suositellaan nautittavaksi
pubin lämpöisenä ja sopivan hikisenä.
J.A.Kaunisto
IMPERIUMI.NET
14.5.2008
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=7612
Arvosana: 7/10
Jyväskyläläinen Paha Kaksonen
jatkaa rempseää ja uhoavaa linjaansa toisella
täyspitkällään Kovaa hyvä
tulee. Bändiä voisi tituleerata maanläheiseksi
ja räävittömäksi bilerock-bändiksi,
jolta löytyy tarvittava annos raskaahkoa hard rockia
ja suomalaiseen tapaan sopivaa iskelmämenoa. Levy
sopii kuin nakutettu kotibileiden rentoon fiilikseen,
alkuillan kaljanottohetkiin tai vaikka kesä-Corollan
vakiosoittolistalle, eikä kosteissa keikkaolosuhteissakaan
bändin luulisi ketään ärsyttävän.
Olisiko tässä suomalainen light-versio Turbonegrosta?
Riipivän tarttuviin kertosäkeisiin
pohjautuvat biisit tuovat väkisinkin mairean hymyn
huulille. Biisien lyriikat sen sijaan ovat melko arkisia,
ja viitteitä vanhoihin klassikkolyriikoihin ja sanontoihin
on runsaasti. Äijähuumori kukoistaa, kaljahammasta
kolottaa ja poikien soidinmenoissa lakanat laulavat hoosiannaa,
eikä beibin kanssa tuhlata aikaa. Välillä
sanoitukset töksähtelevät hieman ikävästi
ja mielikuva muuttuu hieman teennäiseksi, eli bändin
hauskat ja rennoimmat puolet kääntyvät
osaltaan myös negatiivisiksi. Sävellyskynä
yhtyeellä puolestaan on paremmassa terässä.
Puhalla-biisi on reipasta poljentoa jopa hieman
Zero Ninen ja Peer Güntin tahtiin ja rivakka ote
jatkuu tasaisen varmasti koko levyn ajan. Groovea ja railakasta
svengiä viljellään hyvin ja levyn päättävä
rauhallisempi Eipä tunnu missään
on kuin osuva iltasatu Pahan kaksosen mittakaavassa.
Pahan kaksosen persoonallinen ja pirteä
musiikki puree tyydyttävästi. Levy on iloisella
”aivot narikkaan” -rockosastolla omimmillaan,
mutta vaativamman hardrockailijan sydäntä se
tuskin sulattaa.
Tero Lassila
SAVON
SANOMAT & KESKISUOMALAINEN 17.5.2008
http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/kovaa-hyv%C3%A4-tulee---paha-kaksonen(127769).ece
Arvosana: 3/5
Jyväskylän yli-ikäinen
kauhukakaralauma Paha Kaksonen on selvästi aikuistunut:
nyt lauletaan viinan sijasta viinasta ja seksistä.
Kilttien perheenisien Mr. Hyde -puoli ottaa vallan viikonloppuisin,
ja se työn raskaan raatajille suotakoon.
Uuden ajan irwinien tyylitaju on harvinaisen
eheä. "Naula päähän" -periaate
pätee edelleen sanoissa ja sävelissä: reippaasti
punkahtavaa perushärmärockia riisutulla AC/DC-asenteella,
nupit pari kierrosta kaakossa, hienostuneista taiderock-nyansseista
tinkien.
Tasaisen tappava tahti melkein peittää
alleen soitannollisen kehityksen, joka kuuluu pienissä
yksityiskohdissa, Otto J:n kitaroinnissa ja kokonaissoundin
tiiviydessä. Putken päästä erottuu
sinkkulohkaisu Hyppää satulaan, jonka
piiskaleikissä ei tunneta turvasanoja. Paha saa
parhaat päältä takoo syvän elämäntotuuden
moukarilla hyvisten päähän.
Räyhis vaatii käytöksellään
kaiken huomion; levyllinen Pahaa Kaksosta uuvuttaa kuin
tasoittava paukku hyvin valvotun juhlayön jälkeen.
Seuraavan aamun huteraan oloon on räätälöity
päätösbiisi, akustinen Eipä tunnu
missään, joka kannustaa painamaan repeat-nappulaa
ja aloittamaan bileet vielä kerran uudestaan.
Sami Vainio
Paha Kaksonen
kommentoi: Pakko
on sen verran ihmetellä, että noinko kriitikko
on ollut paikalla äänitysstudiossa, kun osaa
erikseen kehua VAIN Otto J:n kitarointia... kerrottakoon
nyt kaikelle kansalle, että Otto J:n komppikitara
on vasemmassa kaiuttimessa ja Hässin oikeassa. Soolot
ja fillikitarat yms. jakautuvat varsin tasapuolisesti
kummallekin kitarasankarille.
NOISE.FI
21.5.2008
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=8962
Arvosana: 2/5
Pahan Kaksosen viime viikolla eli pari
vuotta debyyttialbumin jälkeen ilmestyneeltä
albumilta Kovaa hyvää tulee odottaa
ehkä liikaa niin nimen, kansitaiteen kuin suitsutuksenkin
johdosta. Mutta kun bändi sanoo vannovansa AC/DC:n,
Turbonegron ja Motörheadin nimeen, siltä odottaa
jo aikamoista rytkettä. No, rytkettä kuullaankin:
soitto on tiukkaa, tempo sopivan äkäinen ja
biisien onnistuneet sovitukset värittävät
näistä perusrockjynkytyksistä sangen mukavaa
kuultavaa. Missä sitten on vikaa? Kysymykseen on
harvinaisen helppo vastata. Lyriikoissa. Ne lässähdyttävät
muuten niin mainion kokonaisuuden. Siinä on syy,
miksi rokotan muuten mainiota albumia pisteen-parin verran
pelkistä lyriikoista.
Albumi on sitä paitsi saanut valtamediassa
kiintoisaa julkisuutta juuri sanoitustensa osalta: niiden
roisiutta on taattu ja alleviivattu, vaikka todellisuudessa
ne ovat iskelmätasoa. (Ihan oikeasti, kenen mielestä
on oikeasti tosi tuhmaa laulaa, että Lakanat
laulaa?) Ongelma on pikemminkin sanoitusten tahattomassa
huvittavuudessa, sillä nyt biisit kuulostavat hieman
siltä, kuin Sleepy Sleepers yrittäisi olla vakava
ja soittaa hevisti. Tämän tyyliset sanoitukset
toimivat joko a) itseironisesti, kuten Aarne Tenkasella
tai b) jollakin puberteetin piikkiin menevällä
nuorten kollien debyytillä, taikka c) englanniksi.
Suomalaisissa rockbändeissä ei taida olla kovin
hyviä esimerkkejä AC/DC-lyriikoiden soveltamiseksi
suomeksi, mutta Popeda liippaa lähimpää.
Jos Paha Kaksonen laulaisi vaikkapa klingonin
kielellä, antaisin vitosen. Jos se laulaisi edes
englanniksi, olisi Kovaa hyvä tulee vahva nelonen.
Periaatteessa suomeksi laulaminen on aina hankaluudessaan
kunnioitettava ratkaisu, mutta nyt se valitettavasti on
osoittautunut liian hankalaksi. Yritys äijäillä
kääntyy sanoituksissa itseään vastaan.
Tällainen muuten pirun maukas roketti kaipaa totaalisen
aitoja ja paljaita sanoituksia. Nyt ne ovat yhtä
aidosti äijiä kuin Jone Nikula.
Yhtyeen kunniaksi on kuitenkin sanottava,
että rock'n'roll-draivi soitossa on aito ja säilyy
läpi linjakkaan levyn, eivätkä biisit kuitenkaan
muistuta liikaa toisiaan. Myös laulu, joka on jaettu
koko bändin kesken, istuu hyvin soittoon kuin yhtenä
instrumenttina, kuten hard rockiin kuuluukin. Onnistuneista
sovituksista huolimatta ei haittaisi, jos biiseihin haettaisiin
enemmän ääriratkaisuja.
Kovaa hyvä tulee, kovempaa vielä
parempi.
Emilia Kukkala
Paha Kaksonen
kommentoi: Seuraava
levymme tehdään klingoniksi! Sillä onhan
se nyt niin, ja nyt me sen kieltämättä
vasta oivalsimme, kiitos Emilian, että jos suomeksi
laulaa, niin silloin sanoitusten ON oltava korkeakulttuurista
inspiraationsa ammentavaa vakavaa runoutta. Mites olisi,
Emilia, jos tekisimme levystämme englanninkielisen
erikoisversion? Samat lyriikat englanniksi käännettynä
ilmeisesti kelpaisivat mainiosti?
AAMULEHTI/VALO
23.5.2008
Arvosana: 4/5
Paha Kaksonen Jyväskylästä
tekee mitä lupaa. Kovaa hyvä tulee soi äänekkäästi
ja levyn kokonaissoundi muodostuu, kun samaan pataan sotketaan
Motörhead ja Radiopuhelimet. Raaka ja kierosti groovaava
Paha Kaksonen tietää itsekin tekevänsä
musiikkia maltaan tuoksuisiin illanviettoihin. Hyvä
niin, koska Kovaa hyvä tulee -levyltä rehellisyys
todella välittyy.
Markku Makkonen
VERTIGO.CD
2.6.2008
http://www.vertigo.cd/index.php?option=com_content&task=view&id=2657&Itemid=86
Arvosana: 3/5
Ydinkysymys: Miten kovaa hyvää
tulee?
Jyväskyläläinen äijänelikko
Paha Kaksonen on harvinaisen rehellinen porukka. Se kiertää
komeasti tekotaiteellisen paskan sekä sieluja syleilevän
hifistelyn ja käy suoraan asiaan. Meininkinsä
ja visionsa ukkolauma todisti oman nimisellä debyytillään.
Bändin kakkoslevy Kovaa hyvä tulee jatkaa tutulla
linjalla ripeää ja ravistelevaa bisserockia,
joka jakelee nasevia täsmäiskuja kuulijan korvakäytäviin.
Kovaa hyvää tulee -pyörylää
voi suorasukaisuudestaan huolimatta kutsua myös teemalevyksi.
Se on äijämäisen bileillan soundtrack.
Illan, josta ei puutu armotonta kaatamista, niin oluen
kuin varsinkaan naisten. Lyriikat levyllä koettelevat
tosin korniuden rajoja toisinaan liiankin kanssa, mutta
toisaalta, lähempänä nelikymppisten miesten
tulkitsemina ne eivät silti tunnu yhtään
epäuskottavilta tai liioitelluilta. Aikuisen sällin
tuleekin ilmaista asiat kuten ne ovat.
Musiikiltaan Kovaa hyvä tulee liikkuu
siis tempovan ja raskaalla kädellä soitetun
rockin pyörteissä. Motörhead ja AC/DC lyövät
kiekolla vahvasti kättä. Soolojen perusteella
on myös helppo päätellä biisin kirjoittelussa
käydyn Kissin lelulaatikolla. Levyn miksauspuolesta
on annettava pyyhkeitä siinä, että monia
pieniä soitannollisia nyansseja kuusikielisen osalta
ei tahdo oikein erottaa, kun kiekkoa pyörittää
tavallisessa auto- tai pöytäsoittimessa. Kunnon
kotistereoissa ohuet, mutta elintärkeät melodiakuviot
erottuvat huomattavasti selkeämmin.
Jaakko Silvast
RUMBA
13.6.2008
Arvosana: 2/5
Keski-ikäisten äijien
hienhajua omaan olohuoneeseen.
Viinan- ja hienkatkuinen räimärock
on simppeliydestään huolimatta ilmeisen haastava
genre. Motörhead ja AC/DC ovat nostaneet riman niin
korkealle, että vain Turbonegron kaltaiset seuraavan
sukupolven remuajat yltävät edes jotakuinkin
samalle vakuuttavuuden asteelle.
Popeda on täällä härmässä
rasvaisen junttirockin ikoni ja kulmakivi, ja vaikka Ikurin
Turpiinin machoilu kuinka karmeaa kuultavaa olisikin,
kone puksuttaa vastustamattomasti.
Johdattelun ansiosta ei liene yllätys,
että Pahan kaksosen rytkyttely ei vakuuta, vaikka
kaikkia edellä mainittuja bändejä siinä
kuuluukin. Paikoin touhu on suhteellisen toimivaa, ja
erityisesti rivakamman materiaalin parissa nelikon veivaus
on väkevää. Kulmikas soitto ryskyy kohtalaisesti
muttei groovaa lain.
Keski-ikäisten jamppojen matalotsainen
urpoilu ja äijäily viiltää tajuntaa.
Asiaa ei auta Oton kurkkulaulutyyli, joka on genrelle
ominaista mutta silti rasittavaa.
Urputuksesta huolimatta Paha kaksonen
on varsin sympaattinen bändi, ja sen soitossa kuuluu
aito innostus ja riemu. Pienissä kaljabaareissa bändin
räiminnälle on varmasti tilausta, kotikuuntelussa
ei, ainakaan meikäläisen huushollissa.
Kimmo K. Koskinen
Paha Kaksonen
kommentoi: Mistähän
Kimmo Koo on saanut päähänsä, että
olemme keski-ikäisiä? Nopean laskutoimituksen
perusteella bändin keski-ikä on 35,75 vuotta;
vanhin täytti vuoden alussa 38, nuorin juuri 31 vuotta.
Wikipedian (http://fi.wikipedia.org/wiki/Keski-ik%C3%A4)
mukaan keski-ikä ajoittuu vuosille 40-60. Joten onhan
meillä vielä muutama vuosi armonaikaa...
INFERNO
13.6.2008
Arvosana: 2/5
Jos rohkenit kuvitella kevyen hurlumhei-äijäpunkin
kuolleen jo aikaa sitten, ajattele uusiksi: Paha Kaksonen
on tällä todistaakseen luulot vääriksi.
Vauhti on riehakas, riffit yksinkertaisia ja ralleissa
puhutaan tiukkaa asiaa viinasta ja panemisesta. Pöytä
on siis katettu a' la Klamydia ja kumppanit. Kalja auki,
ooppeli alle ja kylänraitille yläastelaisilta
torttua kinuamaan Kaksosen ärjyessä ämyreistä.
Hihhei.
Meikäläistä tällainen
muzakki lähinnä vituttaa päättömyydellään,
vaikka oma karvanoppainen kauneutensa musiikkityylissä
onkin. Tiukka ei tosikoille.
Jason Ward
Paha Kaksonen
kommentoi: Eli
tiukka ei Jason Wardille!
KORROOSIO.FI
14.6.2008
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2399
Arvosana: 2/5
Mitä tulee suomalaiseen perinteiseen
ja tinkimättömään rockiin, ei voida
puhua ainakaan mitenkään liian suuresta laadukkaasta
tarjonnasta, varsinkin kun monet lajin kovimmat edustajat
ovat ehtineet jo todella kypsään ikään.
Kypsässä iässä on tosin jyväskyläläinen
Paha kaksonenkin, bändin jäsenien keski-ikä
kun ei kovin pieni liene, mutta tästä huolimatta
tavoitteena on tykittää energistä heavyhtavaa
rockia. Jo ennen toista albumiaan Paha kaksonen on ehtinyt
luonnollisesti työstää debyytinkin, joka
ei ole kuitenkaan ainakaan allekirjoittaneen korviin osunut,
joten tartuttaessa suoraan toiseen albumiin 'Kovaa hyvä
tulee', lienee parempi pistää lähtökohdat
kuntoon. Luvassa on Pahan kaksosen itsensä mukaan
perinteistä metelöintiä suomeksi vokalisoituna
AC/DC:n, Turbonegron ja Motörheadin hengessä.
Todellisuudessa on vaikeaa sanoa, mitä Pahalta kaksoselta
tulisi odottaa.
On parempi olla odottamatta mitään,
sillä vaikka 'Kovaa hyvä tulee' löyhkääkin
paikoitellen juuri AC/DC:lta ja rujoimmillaan ehkä
hieman Motörheadiltakin, saavat punkahtavammat sävyt,
suomenkieli ja lähes iskelmämäiset osaset
nousemaan mieleen ennemmin yhdistelmän Popedasta,
Klamydiasta Peer Güntista näin kotimaisittain.
Meininki on siis todella suoraviivaista, riffeiltään
tarttuvaa ja hokemiltaan mielenpainuvaa, eikä Paha
kaksonen olekaan parhaimmillaan lainkaan hassumpi tapaus
itse groovaavalta raskaalta rockiltaan. Osa 'Kovaa hyvä
tulee' albumin kappaleista nimittäin jyrää
tarttuvalla hengellä, kun taas toisessa ääripäässä
Paha kaksonen työstää sitä haisevimman
luokan jäykkää riffittelyä, jonka
yhdistää ennemmin löysään suomirockiin
tiukan rokkaamisen sijaan. Matkan varrella Paha kaksonen
törmää myös kahteen suurempaan ongelmaan,
'Kovaa hyvä tulee' kun on sanoituksiltaan jopa myötähäpeää
herättävä levy ja tämän lisäksi
albumin soundit toimivat huonoiten nimenomaan tavallisemmilla
laitteilla.
Mikä on siis sellainen äärimmäiseen
tarttuvuuteen pyrkivä rock-albumi, joka kaatuu sanoituksissaan
äijämäisyyteen pyrkiessään lähinnä
koomisuuteen, ei toimi lainkaan esimerkiksi autostereoilla
ja sisältää raskaimman rockin lisäksi
lelurockia? Ei 'Kovaa hyvä tulee' minkäänlainen
puhdas kurakaari ole, mutta kyllä albumilta sen verran
pahasti se hien ja paskan haju uupuu pahimmillaan, ettei
kokonaisuutta voi sanoa erityisen rokkaavaksi paketiksi.
Pitkin albumia voi kyllä löytää niitä
hieman raskaampia raitoja, jotka kappaleiden 'Lakanat
laulaa', 'Hyppää satulaan', 'Puhalla' ja groovaavan
'Paha saa parhaat päältä' tapaan rullaa
kyllä mukavasti, mutta kun rinnalle lyödään
kökköjä rynkytyksiä 'Kylmää
kyytiä', 'Kovaa hyvä tulee' ja Sehän sopii',
sekä niitä kaikkein löysimpiä lelurokkaamisia
'Polttaa', 'Ei tuhlata aikaa', 'Millään ei oo
mitään väliä' ja 'Eipä tunnu
missään' tapaan, kaatuu 'Kovaa hyvä tulee'
nimenomaan siihen perinteisien rock-albumien pahimaan
sudenkuoppaan. Hyviä kappaleita kun ei vain riitä
tarpeeksi peittämään oman jutun puutetta.
Sen verran on kuitenkin pakko myöntää,
että jos sanoitukset unohdetaan, yltyy Paha kaksonen
raskaimmillaan jopa mukavan törkyiseen rockin pörinään
saakka, mutta tästä linjasta se ei vain pidä
kiinni. Olisihan se tietenkin hyvä tehdä tämän
sortin albumia mahdollisimman monipuolisesti, mutta jos
kaari kulkee Motörhead / Peer Günt -linjan myllerryksestä
perinteisemmän rockin kautta lelurokkiin saakka todella
vaihtelevan tasoisilla kappaleilla, on tulos myös
sen mukainen. Voi olla että Paha kaksonen on juuri
sellainen tapaus, mille on Suomessa jollain tasolla kysyntääkin,
mutta voi olla että Popedan kaltaiset kansansuosikit
ja Peer Güntin tyyppiset oikeasti tiukat bändit
pitävät puolensa tällä rintamalla
vielä pitkään. Nyt Paha kaksonen jää
nimittäin lähinnä ulkomaalaisien suuruuksien
kököksi cover-bändiksi ilman niitä
hyviä biisejä ja karua kieltään puhuvilla
sanoituksilla kyllästettynä.
Aki Nuopponen
Paha Kaksonen
kommentoi: "Kypsässä
iässä on tosin jyväskyläläinen
Paha kaksonenkin, bändin jäsenien keski-ikä
kun ei kovin pieni liene": taas joku skribentti (vrt.
Rumban arvio) yrittää hutkia meitä keski-ikäisyydellä!
Ilmeisesti osa kriitikoista on siis sitä mieltä,
että rockin tekeminen pitäisi kieltää
yli 20-vuotiailta... Ja jos joku jaksoi ko. jorinan kokonaan
tavata, niin sitäkin on pakko ihmetellä, että
jo toinen kriitikko löytää levyltä
iskelmäsävyjä. Mitä vittua?
ILKKA
5.7.2008
http://www.ilkka.fi/teemat/teematarticle.jsp?article=353264
Arvosana: 3/5
Paha Kaksonen rähisee
Jyväskylässä vaikuttava
Paha Kaksonen kokee omaksi filosofiakseen hedonismin,
joka antaa oikeuden nauttia täysin rinnoin vaikkapa
rapeassa kesäillassa tyhjenevästä viileästä
olutpullosta.
Albumi Kovaa hyvä tulee luukuttaa
arkisia huomioitaan stadionpunkin ja rähinärockin
hengessä, painottaen suoran toiminnan roheaa katsantokantaa.
Hässi, T. Müller, Otto J. ja
Pectus eivät tee taidetta vaan mieleen kuristusotteella
kiinni käyvää rokettirollia.
Bändin jykevimmät edesottamukset
sijoittuvat raitojen Lakanat laulaa sekä Paha saa
parhaat päältä vinoihin kuoseihin.
Juha Seitz
Lammaszine.fi
19.7.2008
http://www.lammaszine.fi/arviot.php?article=2317
Arvosana: 7/10
Paha Kaksonen, tuo suoraviivaisen ja miehekkään
rockrymistelyn lähettiläs on tuonut julki toisen
pitkäsoittonsa "Kovaa hyvä tulee".
Vuonna 2004 perustetun yhtyeen kuopus jatkaa samoilla
linjoilla edeltäjänsä, bändin nimeä
kantaneen debyytin kanssa. Kovaa soitettua ja kovaa kuunneltavaa,
nousuhumalaa vauhdittavaa temmellystä, joka kertoo
SIITÄ.
Albumin heavysti rockit ja groovaavat
soundit sopivat loistavasti yhtyeen ilmaisuun. Yleensä
bändit itse syyllistyvät ylistämään
julkaisujensa orgaanisia soundeja jopa vitsiksi asti,
mutta tällä kertaa kun siihen aidosti olisi
aihetta Paha Kaksonen jättää mainostilaisuuden
käyttämättä. Tämän vuoksi
arvostelija katsoo velvollisuudekseen mainita ja kiittää
levyn luonnollisia ja livemäisiä soundeja. Yhtyeen
lead-vokaaleista vastaa herra nimeltä Hässi.
Hässin monipuolinen ja energinen tulkinta nostaa
yhtyeen melko perinteisiä rockrypistyksiä korkeammalle
tasolle. Myös levyltä löytyvät loistavat
stemmat, joista saamme kiittää koko orkesteria,
tuovat lisää tarttuvuutta laulupuoleen. Sanoituspuoli
alkaa levyn loppupuolella hieman jo tympäistä,
sillä kuten alussa mainitsin, niin puhe on SIITÄ
ja vain SIITÄ. Levyä ei siis todellakaan ole
tarkoitettu kuunneltavaksi perheen pienimpien läsnäollessa.
Sanoituksissa löytyy kuitenkin tiettyä suoraa
oivaltamista, mikä saa kuuntelijan korvat punoittamaan,
hyvällä tavalla.
Levy sisältää melko tasavahvaa
materiaalia, josta kuitenkin edukseen erottuvat mm. Kylmää
kyytiä, levyn nimibiisi Kovaa hyvä tulee sekä
akustishenkinen päätöskappale Eipä
tunnu missään. Kylmää kyytiä
–kappaleessa vokalisti Hässin vahvuus nousee
esille nimenomaan laulajana, ei huutajana. Kovaa hyvä
tulee taas hyppää silmille juuri suorien ja
tarttuvien sanoitustensa vuoksi. Eipä tunnu missään
–kappale kaikessa paljaudessaan tuo esille yhtyeen
musiikillista talenttia, joka tuppaa nopeammissa raidoissa
hautautumaan rymistelyn alle. Levy ei ehkä ole täydellinen,
mutta KOVAA HYVÄ TULEE!
Veli-Matti Viitala
Paha Kaksonen
kommentoi: Täytyy
nyt sen verran korjata, että Kylmää kyytiä
-kappaleen leadvokaalit hoitaa Otto J, eikä suinkaan
Hässi. Pahassa Kaksosessa on siis kaksi päälaulajaa.
Uudella levyllä vokaalit jakautuvat näin: Hässi:
Lakanat laulaa, Hyppää satulaan, Puhalla, Polttaa,
Paha saa parhaat päältä, Ei tuhlata aikaa
ja Eipä tunnu missään, Otto J: Kylmää
kyytiä, Kovaa hyvä tulee, Sehän sopii ja
Millään ei oo mitään väliä.
Omasta mielestämme laulutyyleissä ja -saundeissa
on selvä ero, mutta yllättävän monet
ihmiset ovat todenneet, etteivät erota levyltä,
kumpi on äänessä.
Uutislehti
100 4.8.2008
Arvosana: 1 tähti
Joku toinen kuvaisi tätä varmaan
rehelliseksi väännöksi, mutta minusta se
on äijien mökää, jota kuunnellaan
nupit kaakossa nousuhumalassa tai hirveässä
angstissa. Melodiat ja sanoitukset ovat kauniisti sanottuna
"yksinkertaisia", mutta nämä pojat
pysyvät genressään eivätkä pyrikään
masentuneeseen indiepiipitykseen.
Reija Ypyä
Desibeli.net
11.8.2008
Raskaampaa suomenkielistä haararokkia
tai ”stadionpunkkia” soittava Paha Kaksonen
pistelee yhdentoista luennon verran riehakasta rokitusta,
jossa maistuu niin Lemmenpyssyjen ja Popedan haara kuin
hiukan raskaampikin sävymaailma. Valitettavasti lakanoiden
välistä satulaan kylmällä kyydillä
laukkaava yhtye ei oikein onnistu suodattamaan aineksistaan
kuin ihan ok rokkiluentaa. Ja kun Millään ei
oo mitään väliä eikä tunnu missään,
niin vaikka Kovaa hyvä tulee niin Paha Kaksonen lipuu
valitettavasti ohi hiukan liian helpolla. Pohjataikina
on kyllä ihan hyvässä nousussa, mutta se
viimeinen rypistys puuttuu ja aiheellinen oivaltaminen
ei vakuuta.
Ilkka Valpasvuo
